Varjot puiden pitenee Ilta tummuu ilma viilenee Katuvalon alla sade lyö kylmään asfalttiin Tänä yönä haudat aukeaa Elävien kirjat suljetaan Ennenkuin aamu sarastaa vie yö lapsensa helvettiin Totuus on tarua suurempaa
Yön orjat silloin raataa Tuliliemen kurkkuun kaataa Tämä yö ei tunne armoa Sen isäntä on kuolema Tämä yö ei lopu koskaan ei koskaan
Armeija kadotettujen keskellä savuisten huoneiden Sykkeessä yön taas vaipuu horrokseen kalman Suloiseen Otteessa lieka kiristyy taivaalle nousee täysikuu Enkelin mustaviittaisen on aika aloittaa jo työ Viimeinen ennenkuin loppuu tämä yö